Veteraanikeräys

Viime aikoina Helsingin kaduilla ovat partioineet veteraanikeräystä tekeviä varusmiehiä. Mutta onko veteraaneille kerääminen sittenkään pelkästään hieno uroteko? Uusimedia.com kyselee.

II maailmansota päättyi 70 vuotta sitten

Neuvostoliiton sotaisuudet Suomea vastaan päättyivät lähes 71 vuotta sitten. Toinen maailmansota päättyi melkein päivälleen 70 vuotta sitten. 

Nuorinkin sotaveteraani on siten vähintään 87-vuotias, mikä herättää monenlaisia kysymyksiä. Onko rahan kerääminen sotaveteraaneilla jotakin muuta kuin mitä meille annetaan ymmärtää?

Vuosien varrella on lehdissä, Facebookin mainoksissa ja katukuvassa seikkaillut kaikenlaisia sotaveteraaneilla ratsastavia kerjääjiä. Vaikka sota ja sen veteraanit ovat vakava asia, ja veteraanit herättävät tunteita, ei tunteilla saisi leikkiä.

Onko kerjääminen välttämätöntä?

Kuten aiemmin kirjoitimme, tunteisiin vetoaminen liittyy aina kerjuutoimintaan. Pankkiautomaattien lasten hyväksikäytöstä kirjoitimme täällä.

Pahimmassa tapauksessa on raportoitu, että Intiassa ihmisiä jopa silvotaan, jotta kerjäläiset olisivat mahdollisimman paljon säälin tunnetta herättäviä. Intiassa tällaisia ihmisraunioita kuljetetaan näkyville paikoille tai temppelien juurelle. Illalla ihmisraukka haetaan pois, ja rahat menevät toisiin taskuihin.

On myös raportteja Romanian romanien kerjäystoiminnan järjestäytyneisyydestä. Samaan aikaan Romaniassa on rakennettu sadoittain ökylinnoja, joissa romanit asuvat.  

Sotaveteraaneja ei voi rinnastaa Romanian kerjäläisiin

Mutta sotaveteraanien rinnastaminen Romanian kerjäläisiin ei ole soveliasta. Sotaveteraanit eivät itse rahaa kerää. On myös raportteja sotaveteraaneista, joille lahjoitusvarat eivät ole ulottuneet, samoin kuin veteraaneista, jotka eivät lahjoitusrahoja kaipaa.

Kun toisen maailmansodan päättymisestä on 70 vuotta, on nuorin mahdollinen sodassa palvellut suomalainen 87-vuotias, jos lasketaan, että tuohon aikaan 17-vuotiaita vapaaehtoisia päästettiin rintamalle. Nämä veteraanit olisivat ehtineet olla hetken Lapin sodassa.

Jatkosodassa palvelleista nuorin olisi 88-vuotias, ja hän olisi ehtinyt lähinnä juosta Syväriltä länteen 17-vuotiaana vapaaehtoisena. Ihan oikeissa taisteluissa ollut sotaveteraani on vähintään 90-vuotias, jolloin takana on enemmän kuin viikko rintamalla. Tali-Ihantalan ratkaisevissa torjuntataisteluissa on oltu kesäkuussa 2015 tasan 71 vuotta sitten, jolloin tuolloin täysi-ikäinen sotilas olisi nyt 89-vuotias tai vanhempi.

Todelliset sotasankarit ovat kohta satavuotiaita

Todellinen sotasankari, joka olisi pysäyttänyt hyökkäävän puna-armeijan Kollaalla tai Taipaleella ja jatkanut jatkosodasta Lapin sotaan, olisi nyt 96-vuotias. Heitäkin on elossa.

Samaan aikaan Suomessa on useitakin veteraanijärjestöjä, Kaunialan sairaala on vuodesta 1946 hoitanut sotavammoja ja keräyksiä sotaveteraaneille järjestetään vähän väliä.

Vaikka sotaveteraaneja on elossa edelleenkin tuhansittain, onko oikeasti niin, etteivät kaikki suomalaisen hyvinvointivaltion nimissä toteuttava terveydenhoito, kansaneläke, työeläke ja omaishoito riitä kattamaan yli 90-vuotiaiden miesten asioita?

Ovatko 17–25 -vuotiaana koetut raskaat hetket niin merkittäviä, ja koko aikuisiän työura, maksetut eläkemaksut ja säästöön jääneet rahat ja kertynyt omaisuus niin pieniä, ettei 70 vuoden aikana ole keksitty muuta keinoa tulla toimeen ja pärjätä kuin rahan kerjääminen kadulla?

Veteraanikysymys on tunnevaltainen asia

Veteraanikysymys on tunnevaltainen kaikkialla maailmassa. Jälkipolvet kunnioittavat henkensä tai ainakin nuoruutensa antaneita sotilaita kaikissa terveissä yhteiskunnissa. Veteraaniavun kyseenalaistaminen koetaan tahdittomana tai loukkaavana. Mutta kuten aikaisemmin kirjoitimme pankkiautomaattien tunteisiin vetoavasta rahankeruusta, usein syyttävä sormi kohdistuu juuri organisaatioihin, ei keräyksen kohteisiin.

Vuoden 2009 palkkoja tarkasteltiin taannoin blogeissa. Palkkavertailussa tarkastellaan hyväntekeväisyysjärjestöjen johtajien palkkoja. Jo vuonna 2009 Suomen sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Markku Seppä tienasi 76 698 euroa, mikä tarkoittaa 6 391 euron kuukausitienestiä.

Kyynisesti voisikin väittää, että suomalaisten kadunihmisten pitää tunkea rahankerääjien lippaisiin tuo 77 000 euroa ennen kuin toiminnanjohtajan palkka on tienattu. Siinä vaiheessa eivät veteraanit itse ole saaneet euron senttiäkään.

Suomen armeija teki sankarillisia tekoja

Kukaan ei voi mitätöidä Suomen armeijan sankarillisia tekoja toisen maailmansodan aikana. Heidän ansiostaan meillä ylipäätään on Suomi, jossa asua ja elää. Mutta jos sotaveteraanit tarvitsevat selviytyäkseen meidän ohikulkijoiden kolikkoja, se asettaa Suomen valtion ja ”hyvinvointivaltion” erittäin erikoiseen valoon.

Kuten kohuttu lastensairaalakeräys muistuttaa: miksi Suomen valtio jättää kaikkein heikoimmat kansalaiset – lapset ja sotaveteraanit – niin heikoille, että heidän pelastamiseksi on kerjättävä rahaa kansalaisilta.

Vai onko sittenkin niin, että poliisien ja median tulisi keskittyä tavallisten kansalaisten kyttäämisen sijaan niiden ihmisten valvontaan, jotka keräävät rahaa tunteisiin vetoamalla, petollisesti ja huijaamalla.







Uusimmat artikkelit

Ns. pankkikriisi oli suurelta osalta rikollista

joulukuu 02, 2015

Vesipainajainen voi olla totta pian – Vietnamissa se jo on

marraskuu 18, 2015

Muslimi-invaasio Itävallan näkökulmasta

marraskuu 05, 2015

Haluaako Greenpeace tuhota Helsingin?

lokakuu 16, 2015

Kolme kirjaa Karjalan palautuksesta

syyskuu 29, 2015