Avustusten hankkimisessa käytetty kuva

Lasten hyväksikäyttö kurjuuspornon mannekiineina näkyy taas pankkiautomaateilla. Suurisilmäisten lasten tehtävä on kerätä hyväntekeväisyysjärjestöille rahaa. Uusimedia.com analysoi.

Antaminen on osa ihmisyyttä, auttaminen, humaanisuus. Mutta kun auttamisen varjolla, tekopyhästi, kerätään rahaa itselle, korkeisiin palkkoihin, hulppeisiin toimitiloihin tai kohdemaassa upeisiin asuntoihin, ei antaminen ole enää autuasta vaan rikollisen toiminnan tukemista. Ihmiset ovat yleensä hyvää tarkoittavia, ja mielellään lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen.

Valitettavasti hyväntekeväisyydestä on tullut bisnes, joka käyttää härskisti kehitysmaiden lapsista otettuja valokuva kerätäkseen miljoonia tunnevaltaisilta ihmisiltä, joilla on voimakas halu auttaa ja hoivata. Hoivavietti ilmenee erityisesti naisilla, joihin vetoaa nimenomaan lasta esittävä kuva.

Mainoksia on lehdissä, katunäkymässä ja jälleen kerran pankkiautomaattien yhteydessä. Mainoksissa on melkein poikkeuksetta nuoren, suurisilmäisen lapsen kuva, anova ilme kasvoillaan. Koskaan ei kerrota, kuka on valokuvamalli, ei edes sitä maata, missä kuva on otettu. Voi sanoa lähes täydellä varmuudella, että valokuvamalli ei ole saanut kuvasta minkäänlaista korvausta, saatikka provisiota kerättävistä miljoonista, vaikka nimenomaan hänen ilmeensä saa tunnevaltaiset ihmiset lahjoittamaan.

Kaikki tämä voisi vielä olla hyväksyttävissä, jos järjestöt oikeasti siirtäisivät lahjoitusvarat lyhentämättä luvattuun tarkoitukseen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan johtajan palkkaan, hallinnollisiin kuluihin ja kaikkeen kivaan menee helposti yli puolet kaikista lahjoitusvaroista. Aiemmin uutisoitiin, että irlantilaisen muusikon Paul Hewsonin (Bono) johtama hyväntekeväisyysjärjestö antaa vain yhden prosentin keräämistään rahoista varsinaiseen työhön. Katso tämä tai tämä.

Uutiset myös kertovat kuinka Bono välttää veroja ja lentelee ympäri maailmaa yksityissuihkukoneella.

Suomessa ei ehkä olla näin törkeitä, mutta onhan meilläkin oma skandaalimme. Kirkoissa saarnannut Pirkko Jalovaara käytti Wikipedian mukaan 84 % saamistaan lahjoitusvaroista oman yrityksensä käyttöön.  

Hyväntekeväisyysjärjestön johtajien palkat ylittävät keskipalkat sekä Suomessa että muun muassa Britanniassa, jossa uutisoitiin, että 11 järjestöjohtajaa ansaitsee enemmän kuin maan pääministeri.

YLE:n uutisen mukaan vuonna 2013 peräti 30 hyväntekeväisyysjohtajaa ansaitsi yli 100 000 puntaa vuodessa.

Suomessa ei olla pekkaa pahempia. Jo noin viisi vuotta sitten Suomen Unicefin johtajan palkka hipoi 100 000 euron rajaa, vaikka suomalaisten keskimääräinen vuosiansio liikkuu noin 30 000 – 40 000 euron välillä. 

Vuonna 2009 lähes 100 000 euron vuosipalkkaan pääsivät muun muassa Suomen Punaisen Ristin ja Invaliidiliiton johtajat. Kirkon ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura ja Plan maksoivat jo tuolloin yli 70 000 euroa vuodessa palkkaa johtajille, jotka tekopyhästi kerjäsivät lahjoituksia pienipalkkaisilta kansalaisilta.

Lopulta tämä likainen bisnes menee näin: ”Hyväntekeväisyys”-järjestön johtaja aloittaa kampanjan, jossa ostetaan kuvatoimistolta valokuva suurisilmäisestä lapsesta. Kuvatoimisto saa rahaa, josta osa menee kuvaajalle.

Sen jälkeen hyväntekeväisyysjärjestö tilaa mainoksen, jossa käytetään lapsen valokuvaa, antamatta kolikkoakaan itse kuvan esittämälle lapselle. Kuva vetoaa kuitenkin tunnevaltaisten ihmisten tunteisiin. Nämä ryhtyvät lahjoittamaan rahaa järjestölle, joka ensin maksaa johtajalleen ylisuurta palkkaa, ylläpitää suuria toimistotiloja ja levittää kalliita mainoksia mediaan ja katumainoksiin.

Sen jälkeen rahasta on jäljellä murto-osa, joka tunnetusti valuu ensisijaisesti kohdemaan korruptioon. Tämä on jo toinen kysymys, mutta lopputulema on se, että kuvan esittämä lapsi ei koskaan tule näkemään penniäkään lahjoitusvaroista, vain prosentteja valuu kohdemaahan, ja siitäkin suuri osa korruptoituneille viranomaisille.

Monet laajalti maailmalla matkustaneet eivät tunnista järjestöjen kuvista tai mainoksista sitä maailmaa, jonka he ovat nähneet omin silmin. Todellisuudessa köyhässäkin maassa lasten kasvoilla on enemmän iloa ja hymyä kuin suomalaisten lasten kasvoilla. Levittämällä harhaanjohtavaa, usein liian kurjaa kuvaa monista eri maista, syyllistytään kurjuuspornoon, jonka ainoa tarkoitus on kerätä rahaa länsimaiden tunnevaltaisilta ihmisiltä.

Voisi väittää, että kurjuuden eliminoiminen olisi vastenmielistä hyväntekeväisyysjärjestöille. Ne menettäisivät mahdollisuutensa levittää shokeeraavaa kurjuuspornoa länsimaisten ihmisten nenän eteen, ja sitten loppuisivat miljoonien virrat petollisten järjestöjen omaan taskuun. Lopulta hyväntekeväisyysjärjestöjen etu on jatkuva kärsimys joissakin köyhimmissä maissa.

Kuvassa anovasti katsova lapsi tulee pysymään köyhänä ja kurjana. Jonkun toisen rikastuessa loputtomiin tämän kuvan levittämisellä.







Uusimmat artikkelit

Ns. pankkikriisi oli suurelta osalta rikollista

joulukuu 02, 2015

Vesipainajainen voi olla totta pian – Vietnamissa se jo on

marraskuu 18, 2015

Muslimi-invaasio Itävallan näkökulmasta

marraskuu 05, 2015

Haluaako Greenpeace tuhota Helsingin?

lokakuu 16, 2015

Kolme kirjaa Karjalan palautuksesta

syyskuu 29, 2015