Neuvosto-unelmasta tuli Venäjä-katastrofi

Kun huhut Putinin terveydentilasta kiihtyvät, on hyvä hahmottaa Venäjää Putinin jälkeen.

Onko Vladimir Putin saanut sydänkohtauksen? Onko hänellä haimasyöpä? Huhut Putinin terveydentilasta ovat kiihtyneet. Venäjä maailman suurimpana valtiona ja Vladimir Putinin lähes yksinvaltaisena imperiumin johtajana on suuri kysymysmerkki. Pian sen jälkeen kun oppositiopoliitikko Boris Nemtsov ammuttiin kuoliaaksi Kremlin ulkopuolella ja Putinin rooli Krimin miehityksessä oli vahvistunut, Putin katosi julkisuudesta.

Huhumylly oli valmiina pyörähtämään täyteen vauhtiin. Mutta mitä sitten tapahtuu kun Putin on poissa?

Putin jakaa läntisen maailman mielipiteitä ääripäihin. Osa pitää Putinia aikamme Hitlerinä, Putlerina, joka yrittää epätoivoisesti nostaa Venäjän kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisestä alennustilasta.

Siinä missä Weimarin tasavalta ajautui hyperinflaatioon, myös Venäjän ruplaan lisättiin nollia nollien perään, kunnes nollia poistettiin ja päädyttiin nykyiseen ruplaan. Aina viime vuoteen saakka uusi rupla pysyi kohtuullisen vakaana. Siinä missä ensimmäinen maailmansota nöyryytti ja köyhdytti Saksan, Putin näki Neuvostoliiton romahduksessa ”1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofin”, ja on pyrkinyt siitä lähtien palauttamaan Venäjän vaikutusvaltaa entisissä neuvostotasavalloissa. Saksahan pyrki palauttamaan Pyhän saksalais-roomalaisen kuningaskunnan alueita sekä liittämällä Itävallan että Tsekkoslovakian saksalaisalueita itseensä.

Putinin psykopatologiaa on kommentoitu some-keskusteluissa. Jos lapsena Pietarissa katutappeluissa ansioitunut Putin kantaa sielussaan lapsuuden traumaa, se voi olla selittävä tekijä Putinin halulle palauttaa Venäjän kunnia – nyrkit pystyssä oman maansa kunniaa puolustava presidentti voi olla pelottavan epävakaa tekijää globaalissa suurvaltapolitiikassa.

”Venäjän aate on laajentuminen”, sanoi Mauno Koivisto omassa analyysissään, ja tämä näyttää toteutuneen Putinin politiikassa – Euraasia-hanke, tulliliitto entisten neuvostotasavaltojen kanssa, Georgian alueiden vetäminen Venäjän etupiiriin ja Venäjän miehitysjoukot näissä sekä viimeisenä niittinä Ukrainalle kuuluvan Krimin miehitys alleviivaavat Putinin politiikkaa nimenomaan aluelaajentajana sekä imperialistina.

Toinen käsitys Putinista on sankari, eikä pelkästään tiikerinmetsästäjänä, ilman paitaa ratsastavana machona tai kurkien kanssa lentävänä kummajaisena. Putinin katsotaan edustavan vastapainoa Yhdysvaltain globaalille hegemonialle ja kansainväliselle pankkikartellille.

Tämä käsitys saa pönkitystä niin amerikkalaisesta oppositiosta kuin suomalaisista toisinajattelijoista, ilman että kukaan voi varmuudella analysoida, johtuuko tämä asenne Venäjän oman trolliarmeijan propagandasta tai peräti Venäjän rahoituksesta vaihtoehtomediaan.

Putinin suomalaiset kannattajat esittävät myös, että Putin on sittenkin parempi naapurimaan johtaja kuin arvaamaton seuraava. Heidän mukaansa Putinin mahdollinen kuolema nostaisi valtaan vielä rajumman imperialistin ja aluelaajentajan.

Historia ei kuitenkaan vahvista tällaista käsitystä. Stalinin kuolema nosti valtaan ukrainalaisen Hrutshevin, joka palautti Suomelle Porkkalan etuajassa ja sai aikaan ”suojasään”. Stalin demonisoitiin jopa Neuvostoliitossa ja maailmaan saatiin hetkeksi liennytyksen aika.

Breshnevin syrjäytyminen vallasta toi ensin kaksi siirtymävaiheen merkityksetöntä johtajaa, mutta heitä seurasi diplomatiassa onnistunut Gorbatshev ja tätä vieläkin demokraattisempi Jeltsin.

Putinin seuraaja voisi sittenkin olla Karjalan palauttaja ja diplomaatti, eikä Putiniakin pahempi roisto.

Putin on ollut lähes yksin, omalla persoonallaan, uuden Venäjän suunnannäyttäjä. Jokainen kilpailija on joko salamurhattu tai siirretty syrjään. Kun yksinvaltaisesti toiminut johtaja kuolee Venäjällä, tilalle ei suinkaan nouse toista yhtä vahvaa seuraajaa – sellaiset on jo ehditty siivota tai ”puhdistaa”, pois vallan tuntumasta.

Venäjä Putinin jälkeen voi avata kokonaan uusia visioita sekä Karjalan, Sallan ja Petsamon palautukselle että yleisemminkin maailmanrauhan edistämiselle.







Uusimmat artikkelit

Ns. pankkikriisi oli suurelta osalta rikollista

joulukuu 02, 2015

Vesipainajainen voi olla totta pian – Vietnamissa se jo on

marraskuu 18, 2015

Muslimi-invaasio Itävallan näkökulmasta

marraskuu 05, 2015

Haluaako Greenpeace tuhota Helsingin?

lokakuu 16, 2015

Kolme kirjaa Karjalan palautuksesta

syyskuu 29, 2015