Puhdas vesi on niin automaattinen oletus, että sille on vaikea kuvitella olevan vaihtoehtoa. Se vaihtoehto on jo totta monessa maassa – asiakkaan täytyy valita kolmen monikansallisen jätin kesken – Coca Cola Company, Pepsi Co. tai Nestlé. Tällainen maa on kommunistien hallinnoima Vietnam.

Kun matkustelee maailmalla, on juomatarjonta monipuolinen, mutta silti yksitoikkoinen. Kaikkialta saa pullotettuja virvoitusjuomia. Eniten esillä ovat Coca Cola, Pepsi Cola ja Nestlén jäätee.

Samaan aikaan lisääntyy tietoisuus siitä, miten haitallisia voivat sokeripitoiset juomat olla etenkin niille, joilla on taipumus diabetekseen. Ainahan sitä voi juoda vettä. Vai voiko? Maailman vesimarkkinat ovat massiiviset. Yli seitsemän miljardia ihmistä tarvitsee janoonsa puhdasta juomavettä. Missä ei ole kaivoja tai vesijohtovesi on kelvotonta, markkinat tarjoavat pullotettua, puhdasta ja raikasta juomavettä.

Vietnam on edelleen pienten yritysten markkinatalous, joka on torjunut (joko aktiivisesti tai passiivisesti) monikansallisten jättiyritysten esiinmarssin. Jättimäisiä ostoskeskuksia on vähemmän kuin kivijalkakauppoja.

Siinä missä kauan sitten länsimaistuneet Thaimaa, Malesia ja Singapore tarjoavat loputtomasti monikansallisten ketjuravintoloiden standardiruokaa, on Vietnam ilahduttava poikkeus. Ruokaa tehdään itsenäisissä ruokaravintoloissa perinteisillä resepteillä. Itse asiassa Vietnam on enemmän ”markkinatalous” kuin perinteisesti kaupalliset maat, missä omistus on jo harvemmissa käsissä kuin Vietnamin kaltaisessa pienten yritysten maassa.

Mutta kun piipahtaa kadunkulman K-kaupassa (korealainen ketju), on juomakaapissa vain vähän valikoimaa. Vesibisnes on keskittynyt.

Kallein vaihtoehto on Evian, mutta muuten pärjätään kolmen kilpailevan brändin kesken. Niillä on eksoottiset nimet, jolloin satunnainen matkailija voisi erehtyä luulemaan, että tarjolla on paikallisesti tuotettua juomavettä.

Totuus on kuitenkin toinen. Dasani on Coca Cola Companyn brändi ja La Vie on sveitsiläisen juomajätin Nestlén brändi. Kolmas merkki on Aquafina, jonka omistaa Pepsi Co. Nestlén pääjohtaja Peter Brabeck-Letmathe vaati jo pari vuotta sitten kaiken veden yksityistämistä, mikä ei suinkaan tarkoita globaalia ihmisoikeutta jokaiselle käyttää yksityisesti vettä. Se tarkoittaa Nestlén etuoikeutta hinnoitella vesi niin korkealle kuin mahdollista.

Se tarkoittaa sitä, että vedestä tulee paikallisesti monopolituote, jonka hintaa voi nostaa lähes rajattomasti, ja alueellisesti siitä tulee oligopolituote tai kartellituote, missä muutama näennäisesti kilpaileva monikansallinen jättiyhtiö hallinnoi koko alueen vesimarkkinoita.

Vedelle on aina nähty universaalin ihmisoikeuden ominaisuus, mutta Nestlén pääjohtaja haluaa kaapata vedet omalle yritykselleen.

Suomessa tilanne on toistaiseksi ollut parempi. Pohjanmaalla Toholammilla toimiva Finn Spring on kotimaisessa omistuksessa, jolla on 80 prosentin markkinaosuus Suomessa, ja jonka lähdevesi tulee Multilan lähteestä. Pieniä pullottajia on useita. Mutta kaksi vesijättiä (Nestlé ja Coca Cola Company) on jo saanut jalansijan Suomessakin. Artikkeli.

Kun Suomen kaikki luonnonlähteet kartoitettiin aikoinaan, oli näköpiirissä luonnonlähteiden ja pohjaveden joutuminen monikansalliseen omistukseen. Viime aikoina Metsähallitus on ilmoittanut laittavansa vesialueita myyntiin.

Pelko suomalaisen vesiomaisuuden valumisesta kahdelle monikansalliselle jätille on lisääntynyt.

Vietnam näyttää mallia. Jos Suomessa ei herätä puolustamaan kotimaista omistajuutta ja pohjavesien myyntikieltoa monikansallisille jäteille, kohta Suomi, Vietnamia avoimempi kansantalous, on samassa jamassa – tai pahemmassa – kuin Vietnam: jos olet janoinen, rahastasi valuu aina iso osuus kolmelle monikansalliselle jättiyritykselle. Vietnamissa tämä on jo todellisuutta.

Uusimmat artikkelit

Ns. pankkikriisi oli suurelta osalta rikollista

joulukuu 02, 2015

Vesipainajainen voi olla totta pian – Vietnamissa se jo on

marraskuu 18, 2015

Muslimi-invaasio Itävallan näkökulmasta

marraskuu 05, 2015

Haluaako Greenpeace tuhota Helsingin?

lokakuu 16, 2015

Kolme kirjaa Karjalan palautuksesta

syyskuu 29, 2015