Mielenosoitus

Suomi jakautui kahtia väärin ymmärretyn Facebook-päivityksen seurauksena. Yksi henkilö demonisoitiin mediassa, joka puolestaan kiihotti tuhannet ihmiset ilmaiskonserttiin, jossa meno äityi vihaiseksi. Uusimedia.com analysoi.

Toisen kauden kansanedustaja kirjoitti omalle Facebook-seinälleen pienen tekstin. Se oli englanninkielinen teksti, joka sai Suomen täysin sekaisin moneksi päiväksi.

"I’m dreaming of a strong, brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism.

Se on lausahdus, johon useimmat suomalaiset voisivat yhtyä: ”Unelmoin vahvasta ja ylpeästä kansakunnasta joka voittaa tämän painajaisen nimeltään monikulturalismi”.

Joku teki jopa tutkintapyynnön Keskusrikospoliisille kansanedustajan englanninkielisestä lausunnosta. Tässä on hyvä analyysi syntyneestä kohusta.

Vain päiviä alkaneen kohun jälkeen saatiin aikaan massiivinen joukkotapahtuma. Luvat järjestyivät pikavauhtia, iso kasa artisteja saatiin lyhyellä varoitusajalla esiintymään, samoin muutama eturivin poliitikko.

Paikaksi saatiin Helsingin keskeinen paraatipaikka, eikä kukaan oikein kysellyt, miksi tämä tapahtuma oli kuin etukäteen suunniteltu.

Tapahtumaa suunnittelemassa oleva aktivistien joukko kävi kiihkeää keskustelua puhujaksi ilmoittautuneesta Matias Turkkilasta, joka on Helsingin maahanmuutto- ja kotouttamisasioista vastaavan neuvottelukunnan puheenjohtaja.

Keskustelusta on kuvakaappaus täällä.

Christin Bergström aloitti aggressiivisella FB-päivityksellään: ”Siis mitä helvettiä tämä on että olitte kutsuneet Matias Turkkilan puhujaksi?

Aktiivinen bloggaaja Ana M. Gutiérrez Sorainen halusi boikotoida koko tilaisuutta, johon oli tulossa ”väärä” ihminen puhumaan: ”Oho! Ehkä sitten pitäisi jäädä kotiin. Ikävä tieto!

Joni Korhonen sai kovasti kannatusta tällä kommentillaan: ”Vähintä mitä voi tehdä on buuata Turkkila pois lavalta.

Buuaus myös toteutui tapahtumassa. Samalla ketju osoittaa julmaa ihmisarvon väheksyntää. Näin Jani From: ”Persona non grata”.

Muutama veti Turkkilalta kokonaan ihmisarvon, näin Petri Haapa: ”Niinhän se Turkkilakin on entinen ihminen” ja selitti törkeää lausuntoaan, jota ketjussa epäiltiin uhkaukseksi: ”Turkkila on entinen ihminen, nykyinen äärioikeistolainen rasisti”.

Ihmisten nimittely, leimaaminen ja dissaaminen kuuluvat myös aktivistien keskustelukulttuuriin. Selkeästi aktivistit muodostavat oman heimonsa, joka pitää yhtä ja vastaavasti vihaa heimon ulkopuolisia ”rasisteja” ja ”fasisteja”. Tällainen hurmoshenkinen ryhmänmuodostus tuo myös mieleen vanhemmat massaliikkeet.

Esimerkiksi amerikkalainen hippiliike ehti elää yhden kuuman kesän San Franciscossa, ajaen useita hyvin nuoria amerikkalaisia henkilökohtaisiin vaikeuksiin vain muutaman kuukauden aikana. Samaan aikaan kun hieman vanhemmat amerikkalaiset tekivät työtä ja ylläpitivät yhteiskuntaa, joukko nuoria koki tekevänsä isompaakin vallankumousta. Se kuitenkin hiipui sitä mukaa kun innokkaille tuli nälkä ja oli aika palata kotiin.

Tyypillistä hurmoshenkisille joukkoliikkeille on kuvitelma ryhmän koheesiosta, missä keskinäinen solidaarisuus (tribalismi) ja organisaation toimivuus näkyy aikamme FB-ylläpitäjän kunnioituksessa.

Kuvitellaan, että kaikkea hallinnoi ylläpitäjä, jonka huomassa tribalistit ovat turvassa ”rasistien” ja ”fasistien” pelottavista ja ”vääristä” mielipiteistä.

Niinpä ketjua maltillisesti kommentoinut Jorma Härkönen ilmoittaa heimolleen: ”Huomatkaa, että ylläpito juuri kertoi, että tämä keskustelu poistetaan ihan kohta!

Ajan tasalla elävä heimo liikkuu huhujen ja ”juuri tulleiden tietojen” mukaan, tuntien veren kohisevan suonissaan ja kuvitellen ratsastavansa maailmantapahtumien aallonharjalla, keskiössä. Tämä imartelee pienen ihmisen sielua. Härkönen luottaa auktoriteettiin myös tässä kommentissaan, jossa reagoidaan ”heimon” ulkopuoliseen kaveriin: ”Petri, voit olla varma, että mode poistaa rasistisen kommenttisi”.

Petra Packalén melkein pelästyi heimon ulkopuolisten kommenteista: ”Täällähän on ihan full on nuivahyökkäys meneillään. Koittakaa jaksaa YP:t! (ylläpitäjät, toim.huom). Kitkemällä se kasvimaakin tuottaa.

Ennen tapahtumaa jotkut suunnittelivat väkivaltaisia tekoja tai tilaisuuden sabotoimista. Pia Näsman ehdotti: ”Eikun mädät kananmunat ja tomaatit mukaan”.

Anarkisti Suvi Auvinen raportoi: ”Jänisräikkiä, raiskaushälyttimiä ja megafoneja ehdotettu Twitterissä”. Ilmeisesti poistettu viesti sai Auvisen puolustamaan anarkisteja: ”Eipä tässä taida olla anarkistit pilaamassa mitään vaan rasistit. Itsehän olen vegaani enkä kananmunia harrasta missään muodossa.

Parodia on mahdotonta. Ne tekevät sen itse.

Vähän syvempi pohdinta avautuu Saara Soisalon kommentista. Hänen kommenttinsa on tavattoman mielenkiintoinen: ”Petri, kai ymmärrät, että monikulttuurisuus on jo Suomessa”.

Tämä lause on paljon puhuva. Tässä ”monikulttuurisuus” on jokin konkreettinen olotila, jota on tavoiteltu ja Soisalon mukaan saavutettu. Sen kanssa verrannollisia olisivat kommunismi tai markkinatalous tai sosialismi tai hyvinvointivaltio. Pelkkä iskusana toki, mutta käyttäjänsä korvissa se kuulostaa todelliselta yhteiskuntamallilta. Suomen asema kartalla on kuitenkin vääjäämättä tyly: meitä ei näy monissa ”Euroopan” kartoissa lainkaan. Joissakin näkyy juuri pääkaupunkiseutu, ei sen enempää.

Mielenosoituksen aktivistien maailmankuva on toki erittäin Helsinki-keskeinen, ikään kuin New York edustaisi Yhdysvaltoja tai Kapkaupunki koko Etelä-Afrikan tasavaltaa. Tuulinen niemimaa ei todellakaan ole koko Suomi, vaan 90 prosenttia maamme asukkaista asuu Helsingin ulkopuolella. Muualla elämä onkin hyvin perinteistä ja homogeenistä, lukuun ottamatta globaalia viihdekulttuuria, joka onkin lähinnä amerikkalaisen kulttuurihegemonian tulosta.

Juuri amerikkalainen sitcom-kulttuuri näyttää sekoittaneen myös helsinkiläisten aktivistien pään. Ellei tilannekomiikkaan perustuvat televisio-ohjelmat, sitten monet amerikkalaiset alakulttuurit. Monikulttuuria tosin edistetään myös valtavirrassa, kuten poliittinen korrektivismi, juutalaislobby ja erilaiset kiintiöt.

Kun suomalainen kulttuuri on menettänyt kaiken kiinnostavuutensa helsinkiläisten keskuudessa, seurauksena on kulttuurityhjiö, jonka täyttävät modernit virtaukset maamme rajojen ulkopuolelta. Tämä johtaa sovittamattomaan ristiriitaan aktivistien ja muiden, edelleen suomalaista kulttuuria ylläpitävän enemmistön kesken.

Aktivistien ja enemmistön välinen riita koskeekin sitä, onko ”monikulttuuri jo täällä” vai ei. Todellisuudessa ei ole, yhtä vähän kuin Neuvostoliitossa oli ”kommunismi” tai Yhdysvalloissa ”demokratia” tai katolisessa kirkossa ”kristinusko”.

Vapaa tiedetoimittaja Marko Hamilo kuvailee helsinkiläisen ”heimon” asenteita suhteessa monikulttuuriin omalla Facebook-seinällään näin: ”Mutta onneksi sitten tuli monikulttuurisuus ja maahanmuutto. Vihdoin hyväosaiset saivat samanaikaisesti potkia maassa makaavaa _ja_ tuntea olevansa parempia ihmisiä, jotka puolustavat heikkoja. Monikulttuurin hyvät puolet ovat luovan luokan kansainvälisissä työpaikoissa ja mukavissa etnisissä ravintoloissa. Näitä on keskiluokan asuinalueilla. Heikko-osaiset kohtaavat maahanmuuton ongelmat: rikollisuuden, turvattomuuden, kilpailun sosiaalisesti tuetuista asunnoista ja muista palveluista sekä alhaisen koulutustason työpaikoista.”

”Monikulttuuri on täällä” tarkoittaa sitä, että omassa pienessä piirissään usein eliittialueilla asuvat helsinkiläiset saavat (ainoina suomalaisina) nauttia lähialueillaan laajasta ravintolatarjonnasta, elokuvafestivaaleista, konserteista ja fiksuista työperäisistä maahanmuuttajista. Kaikki on kivaa eikä ongelmia ole näköpiirissä eikä niistä tarvitse välittää.

Kun samalla suomalainen kulttuuri on torjuttu ”junttina”, eikä muualla Suomessa ole oikein ehditty matkustella, syntyy kuilu, jota tiistain mielenosoitus vain alleviivaa.

Tavallisten suomalaisten nimittely ”rasisteiksi” ja ”fasisteiksi” on kuin esimakua siitä, miten Suomen hajoaminen eri leireihin voi edetä.

Jotakin siitä oli havaittavissa Matias Turkkilan astuessa lavalle.

Intialaistaustainen Tino Singh ”tervehti” Turkkilaa sanoen: ”Miksi sinä vihaat minua?

Moukkamaisen aloituksen jälkeen iranilaistaustainen Ali Jahangiri näytti menettävän malttinsa kokonaan. Hän huusi aggressiivisella äänellä, kiroilleen ja alatyylisesti yleisöllehttps://fi.wikipedia.org/wiki/Ali_Jahangiri, joka alkoi buuata Turkkilalle.

Jahangiri tunnetaan rentona ja hauskana persoonana ollessaan tekemisissä ”tavallisten” suomalaisten kanssa mutta aktivistiporukan edessä hän muuttui vihaiseksi iranilaiseksi, joka kritisoi oletettuja kannattajiaan. Ristiriita oli huutava ja paljon puhuva.

Tilaisuus ryöstäytyi käsistä. Monissa kulttuureissa tunnetaan käsite ”kasvot”. Silloin ”kasvojen menetys” on tilanne, missä henkilö käyttäytyy niin ristiriidassa vallitsevan kulttuurin normeihin nähden, että häntä ei sen jälkeen voi enää kohdella kunnioittaen.

Tavallaan sekä Singh että Jahangiri menettivät tavallisten suomalaisten silmissä kasvonsa. Ainakin suomalaisen kulttuurin silmissä. Suomessa ei ole tapana nolata muita julkisesti eikä huutaa kurkku suorana omalle yleisölleen törkeyksiä. Tosin anarkistisiipi eittämättä ansaitsi nuo huudot.

Jahangiri tulee huutamaansuunnilleen kohdan 2:20 jälkeen.

Tiistai 28. heinäkuuta 2015 jää merkilliseksi muistoksi suomalaisessa historiassa. Ehkä hyvää tarkoittavasta tilaisuudesta jäi paha maku suuhun.

Lopulta MV-lehti paljasti, että Olli Immosen teksti on tulkittu tavalla, joka täyttää jo rikollisen kunnianloukkauksen tunnusmerkistöt.

Vaikka Immonen ilmoitti vastustavansa poliittista ohjelmaa eli ”ismiä” (Multikulturalismi), hänet yhdistetään 77 lasta murhanneeseen Breivikiin, ja jopa ”ehdottavan” Breivikin rikoksen uusimista.

Jos tätä on ”monikulturismi”, sitä voi vain vastustaa.





Uusimmat artikkelit

Ns. pankkikriisi oli suurelta osalta rikollista

joulukuu 02, 2015

Vesipainajainen voi olla totta pian – Vietnamissa se jo on

marraskuu 18, 2015

Muslimi-invaasio Itävallan näkökulmasta

marraskuu 05, 2015

Haluaako Greenpeace tuhota Helsingin?

lokakuu 16, 2015

Kolme kirjaa Karjalan palautuksesta

syyskuu 29, 2015